Sokraattinen menetelmä ja kysyvä valmentaminen
Sokraattinen menetelmä ja kysyvä valmentaminen – sama idea, eri konteksti
Antiikin Ateenassa Sokrates tunnettiin filosofina, joka ei koskaan antanut suoria vastauksia. Sen sijaan hän kysyi. Ja kysyi uudelleen. Hänen kysymyksensä eivät olleet sattumanvaraisia, vaan huolellisesti rakennettuja, jotta keskustelukumppani havahtuisi tarkastelemaan omia oletuksiaan ja tiedollisia aukkojaan.
Tätä lähestymistapaa kutsutaan sokraattiseksi menetelmäksi. Sen ytimessä on ajatus: oppiminen tapahtuu parhaiten, kun ihminen itse oivaltaa.
Antiikin torilta nykypäivän työelämään
Vaikka Sokrateen ajoista on kulunut yli kaksi tuhatta vuotta, menetelmä on yhä ajankohtainen. Nykyajan työelämässä sen lähin vastine on kysyvä valmentaminen. Siinä valmentaja tai johtaja ei jaa valmiita ratkaisuja, vaan ohjaa ihmistä tutkimaan ajatuksiaan, näkemään sokeat pisteensä ja löytämään uusia näkökulmia.
Kysyvä valmentaminen ei ole "pehmeä vaihtoehto" kovalle johtamiselle – se on vahva työkalu tilanteisiin, joissa kaivataan syvempää oppimista, sitoutumista ja luovuutta.
Miksi kysymykset toimivat paremmin kuin vastaukset?
Kun joku kertoo meille, mitä tehdä, voimme kuunnella – mutta sitoutuminen jää usein pinnalliseksi. Kun taas löydämme ratkaisun itse, syntyy kolme tärkeää asiaa:
Omistajuus – ratkaisu tuntuu omalta, ja siihen sitoutuu vahvemmin.
Syvempi oppiminen – kysymysten avulla ajatellaan itse, jolloin ymmärrys kasvaa.
Itsetuntemus – kysymykset paljastavat asioita, joita ei muuten tulisi pohtineeksi.
Toisin sanoen kysymykset rakentavat pysyvämpää muutosta kuin ohjeet.
Missä tilanteissa sokraattinen menetelmä toimii työelämässä?
Kysyvä lähestymistapa ei sovi kaikkiin tilanteisiin. Jos tietokone ei käynnisty tai asiakas odottaa vastausta minuutin sisällä, nopea ja suora ohje on paikallaan. Mutta kysymysten voima korostuu, kun tilanne on moniulotteinen:
Monimutkaiset ongelmat: Kun yhtä oikeaa vastausta ei ole, kysymykset auttavat hahmottamaan vaihtoehtoja.
Tiimityö: Kysymykset tuovat esiin eri näkökulmia ja vahvistavat yhdessä ajattelemista.
Itsensä johtaminen: Kysymysten avulla yksilö tunnistaa omat kehityskohteensa ja rakentaa omannäköisiään ratkaisuja.
Oppimisen syventäminen: Kysymykset auttavat huomaamaan, mitä ei vielä tiedä – ja mistä voisi oppia lisää.
Käytännön esimerkkejä kysyvän valmentajan työkalupakista
Kysyvä valmentaja ei kysy "miksi teit näin?" vaan muotoilee kysymykset niin, että ne avaavat ajattelua ja suuntaavat katseen eteenpäin. Esimerkiksi:
Tulevaisuuteen suuntautuvat kysymykset:
"Miltä hyvä lopputulos näyttäisi sinulle?"Vaihtoehtoja avaavat kysymykset:
"Mitä muita tapoja olisi ratkaista tämä?"Itsereflektiota tukevat kysymykset:
"Mitä opit tästä kokemuksesta – ja mitä tekisit ensi kerralla toisin?"
Oikeat kysymykset muuttavat keskustelun suunnan: pelkän ongelmanratkaisun sijaan ne rakentavat oppimista ja kasvua.
Sokraattinen asenne: enemmän kuin tekniikka
On tärkeää muistaa, että sokraattinen menetelmä ei ollut vain lista kysymyksiä. Se oli kokonainen asenne: vilpitön kiinnostus toista ihmistä ja hänen ajatteluaan kohtaan. Sama pätee valmentamiseen. Jos kysymyksiä esittää vain muodollisesti, keskustelusta puuttuu syvyys. Mutta kun taustalla on aito halu ymmärtää ja auttaa, kysymysten voima kasvaa moninkertaiseksi.
Mitä voimme oppia Sokrateelta?
Älä oleta, että tiedät – kysy ensin.
Älä anna valmista vastausta, jos ihminen voi löytää sen itse.
Uskalla pysähtyä ja viipyä kysymyksen äärellä.
Sokraattinen menetelmä ja kysyvä valmentaminen muistuttavat meitä siitä, että viisaus ei synny yhden ihmisen tietämyksestä vaan yhteisestä tutkimisesta.
Jos haluat syventää omaa osaamistasi kysyvän valmentamisen taidoissa, tutustu Valmentaminen käytännössä I ja II-valmennuksiin. Nämä valmennukset tarjoavat konkreettisia työkaluja, harjoituksia ja näkökulmia, joiden avulla kehityt valmentajana ja johtajana.