Ymmärtämisen illuusio – kun luulemme tietävämme, mutta emme oikeasti ymmärrä

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa kaikki nyökkäilevät palaveroissa tyytyväisinä, ja hetken päästä huomaat, ettei kukaan oikeastaan osaa selittää, mitä juuri sovittiin? Tämä on hämmästyttävän yleistä ja kertoo vähemmän ihmisten osaamattomuudesta kuin inhimillisestä taipumuksestamme kuvitella ymmärtävämme enemmän kuin oikeasti ymmärrämme. Tämä itsevarmuuden ja todellisen ymmärryksen välinen kuilu on se, mitä kutsutaan ymmärtämisen illuusioksi.

"Joo joo, kyllä mä tiedän" – mutta tiedänkö oikeasti?

Ihmismieli on rakennettu tehokkuuden varaan. Aivomme täyttävät tyhjiä kohtia ja luovat loogisia tarinoita, jotta asiat tuntuisivat hallittavilta ja ymmärrettäviltä. Siksi meille syntyy helposti tunne, että "tämä on tuttua, mä ymmärrän tämän" vaikka todellisuudessa ymmärrämme vain pintaa.

Työelämä on täynnä tällaisia tilanteita:

• Palaverissa puhutaan "asiakaslähtöisyydestä", mutta jos jokaiselta tiimin jäseneltä kysyy, mitä se konkreettisesti tarkoittaa heidän työssään, vastaukset vaihtelevat villisti.
• Projektikokouksessa kaikki ovat samaa mieltä "tärkeimmistä prioriteeteista", mutta kun työt alkavat, huomataan, että jokaisella olikin oma tulkinta siitä, mikä oli tärkeää.
• Uudessa ohjelmistossa klikataan itseluottavaisesti "seuraava"-painiketta, kunnes ilmenee virhe ja tajutaan, ettei käyttölogiikkaa ymmärrettykään.

Arjessa illuusio näkyy yhtä lailla

Ajattelemme usein, että "kyllähän minä tiedän, miten tämä toimii" olipa kyse kahvinkeittimestä, parisuhteesta tai omasta ajanhallinnasta. Mutta ymmärrys on helposti oletus, ei todellinen havainto.
Kysymys "miten minä tämän oikeasti teen?" on usein paljon paljastavampi kuin "tiedänkö minä tämän?".

Valmentava ote rikkoo ymmärtämisen illuusion

Työelämässä valmentaminen on juuri tätä: ymmärtämisen illuusion purkamista.
Valmentava johtaja ei oleta, että kaikki "ymmärtävät", vaan hän auttaa ihmisiä tutkimaan omaa ajatteluaan.

Hän kysyy:

• "Mitä tämä tarkoittaa sinulle käytännössä?"
• "Miten tämän voisi nähdä eri näkökulmasta?"
• "Mitä oletat toisten ajattelevan tästä?"

Tällaiset kysymykset ravistelevat mukavaa, mutta vaarallista illuusiota. Ne tuovat näkyväksi sen, mikä muuten jäisi piiloon. Juuri siellä, piilossa, syntyvät väärinymmärrykset, turhautumiset ja epäselvyydet, jotka syövät yhteistyötä ja tuloksia.

Ymmärtämisen illuusio on inhimillinen, mutta sitä voi oppia tunnistamaan

Ensimmäinen askel on myöntää, että emme ymmärrä niin paljon kuin luulemme.
Toinen on opetella pysähtymään ja kysymään:

"Mitä minä oikeastaan ymmärrän tästä ja mitä luulen ymmärtäväni?"

Kun tämän kysymyksen uskaltaa tuoda myös työyhteisöön, alkaa tapahtua jotain merkittävää. Yhteinen ajattelu syvenee, kuuntelu paranee ja oppiminen muuttuu aidoksi.